Helsinki's untamed heart
Puiden varjossa taina partala
<p><p>&rdquo;T&auml;ytyyk&ouml; meid&auml;n vanhojen ihmisten l&auml;hte&auml; el&auml;vin&auml; kilpin&auml; puiden ja rannan suojaksi, ettei niit&auml; kaadettaisi, ja milloin se pit&auml;&auml; tehd&auml;&rdquo;. N&auml;in kirjoitti viime kev&auml;&auml;n&auml; Helsingin Sanomien yleis&ouml;nosastolla er&auml;s T&ouml;&ouml;l&ouml;nlahden puiden kaatoa sureva mies. H&auml;n on puiden arvostuksessaan aivan oikeassa, sill&auml; puiden merkitys on tuoreimpien tutkimusten mukaan yll&auml;tt&auml;v&auml;n suuri. Ne voivat jopa v&auml;hent&auml;&auml; v&auml;kivaltarikoksia kaupungissa ja lis&auml;t&auml; alueen ihmisten elinik&auml;&auml;. Ei mit&auml;&auml;n ihan pieni&auml; asioita!</p></p> <p><p>Sit&auml; mukaa kun ihmiset muuttavat yh&auml; enemm&auml;n kaupunkeihin, muuttuu kaupunkien l&auml;hiluonto yh&auml; t&auml;rke&auml;mm&auml;ksi. Kasvien n&auml;keminen v&auml;hent&auml;&auml; kivun kokemista, sairaalassa toipuminen nopeutuu jos ikkunoista n&auml;kyy mets&auml;&auml;, laitosvanhusten terveyteen vaikuttaa jo se ett&auml; ikkunasta n&auml;kyy puita.&nbsp; Lasten luontokosketuksen t&auml;rkeydest&auml; on jo nyt paljon tietoa: miten luontoymp&auml;rist&ouml;ss&auml; leikit ovat monipuolisempia, motoriikka kehittyy paremmin, mieli rauhoittuu.&nbsp; Lapsille on kaupungeissakin t&auml;rke&auml;&auml; p&auml;&auml;st&auml; kiipe&auml;m&auml;&auml;n puihin, m&ouml;yrim&auml;&auml;n maata, uittamaan kaarnalaivoja, rakentamaan majoja, seuraamaan nuijap&auml;iden kehityst&auml;, kuuntelemaan mustarastaita, pitelem&auml;&auml;n kastematoja k&auml;dess&auml;.</p></p> <p><p>Professorit Ilkka Hanski ja Tari Haahtela ovat tutkineet allergioiden ja luonnon monimuotoisuuden v&auml;list&auml; yhteytt&auml;, ja todenneet luonnon monimuotoisuuden v&auml;hent&auml;v&auml;n allergioiden riski&auml;. Meid&auml;n olisi t&auml;rke&auml;&auml; olla yhteydess&auml; maahan. Niin me olemme olleet vuosituhansien ajan, ja kehittyneet vuorovaikutuksessa maan ja luonnon kanssa. Kaupungeissa suuri osa t&auml;st&auml; vuorovaikutuksesta eristet&auml;&auml;n ihan konkreettisesti asfaltilla. Sit&auml;kin t&auml;rke&auml;mp&auml;&auml; on, ett&auml; asfaltin lomassa on my&ouml;s luonnontilaisia alueita.</p></p> <p><p>Kaupunkien luonnolle pit&auml;isi antaa paljon nykyist&auml; suurempi arvo. On ihmeellist&auml;, ett&auml; uusia asuinalueita rakennettaessa saatetaan kaataa puut pois varmuuden vuoksi. Tai pihalta halutaan kaataa hyv&auml;kuntoiset puut pois, ett&auml; ne eiv&auml;t lehdill&auml;&auml;n &rdquo;roskaisi&rdquo; pihaa ja autoja. Puun tarjoamaa ilmaista suojaa sateelta ja auringon paahteelta ei v&auml;ltt&auml;m&auml;tt&auml; huomata kuin vasta j&auml;lkik&auml;teen, kun puu on jo kaadettu. Vanhoja puita voidaan kaataa &rdquo;varmuuden vuoksi&rdquo;, ja istuttaa tilalle uusia taimia, ik&auml;&auml;n kuin vanhuus sin&auml;ns&auml; olisi jo ongelma. Monet vanhat puut kantavat kuitenkin mukanaan arvokkaita muistoja ja kaupungin historiaa, ja ovat t&auml;rkeit&auml; ihmisille, jotka ovat el&auml;neet niiden katveessa. Kerrostalonaapurini on kirjoittanut l&auml;hikuusestamme runoja, eik&auml; varmaankaan ole ainoa. Moni kaupunkilainen muistelee rakkaita puita, joihin on rakennettu majoja, joiden juurella on rakastuneena istuskeltu, joista l&ouml;ytyy sodan pommitusten j&auml;lki&auml;, joiden kanssa on ik&auml;&auml;nnytty yht&auml; aikaa.</p></p> <p><p>Puheet joutomaista ovat hassuja. Luonnon monimuotoisuus on hoitamatta j&auml;tetyill&auml; alueilla paljon suurempi kuin puistomaisilla nurmikkoalueilla. El&auml;imet tarvitsevat tarpeeksi piilopaikkoja selvit&auml;kseen. Helsingin kaupunkiluonto on parhaimmillaan rikas, ja kaupungissa retkeilem&auml;ll&auml; voi p&auml;&auml;st&auml; n&auml;kem&auml;&auml;n nis&auml;kk&auml;it&auml;, lintuja, hy&ouml;nteisi&auml;, sammakkoel&auml;imi&auml;.&nbsp; Kaupunki avautuu aivan uudenlaisena, kun sit&auml; alkaa katsella tuulitunneleina, kalliojyrk&auml;ntein&auml;, l&auml;mp&ouml;saarekkeina, pesim&auml;koloina. Kaupunkiin sopeutuneet el&auml;imet yll&auml;tt&auml;v&auml;t monesti kekseli&auml;isyydell&auml;&auml;n ja sitkeydell&auml;&auml;n.</p></p> <p><p>Kaupunkilaisten itsens&auml; tulisi my&ouml;s arvostaa omia luontoalueitaan. Er&auml;s ihan fiksu kaverini kommentoi joskus sit&auml;, ettei k&auml;y koskaan l&auml;himets&auml;ss&auml;&auml;n sill&auml; &rdquo;ei siell&auml; meill&auml;p&auml;in ole mit&auml;&auml;n kunnon metsi&auml;, ne on vaan semmosta hoitamatonta ryteikk&ouml;&auml; t&auml;ynn&auml; roskia&rdquo;. Ehk&auml; on niin, ett&auml; jotkut &auml;&auml;li&ouml;t kippaavat j&auml;tteens&auml; sinne, tai sitten kyseess&auml; on vain mielikuva, joka est&auml;&auml; poikkeamasta tielt&auml; mets&auml;n puolelle. Kuitenkin vastaavanlaiset ihan tavalliset l&auml;himets&auml;t ovat usein kaikkein merkitt&auml;vimpi&auml;. Omassa lapsuudessani seikkailin Pakilan pikkumets&auml;ss&auml; Kamppiaistien p&auml;&auml;ss&auml; p&auml;iv&auml;kausia. Muistan sielt&auml; ketunleipien maun, kev&auml;tpurot, l&auml;mpim&auml;t m&auml;nnyn juuret, sammaleiset kivet, h&auml;m&auml;r&auml;n mets&auml;n j&auml;nnityksen, mets&auml;n tuoksut.&nbsp; Palaan sinne usein unissa ja muistikuvissa, vaikka aikuisen silmin tarkasteltuna alue on h&auml;mm&auml;stytt&auml;v&auml;n pieni.</p></p> <p><p>Kaupunkien luonnontilaisten alueiden suojelu on usein vaikeaa siksi, ett&auml; niist&auml; on helppo nakertaa v&auml;hitellen yh&auml; lis&auml;&auml;. On vaikea osoittaa lukuina ja kaavioina sit&auml; rajaa jonka ylityksen j&auml;lkeen alue on jo liian pieni el&auml;imille ja ihmisille virkistykseen. Mieli tarvitsee rauhoittuakseen tilaa, jossa ei n&auml;y rakennettuja alueita, jossa p&auml;&auml;see mets&auml;n suojaan, johon &auml;&auml;net kuuluvat vaimeampina, jossa on h&auml;m&auml;r&auml;&auml;.</p></p> <p><p>Ajattelen kuitenkin toiveikkaasti, ett&auml; ehk&auml; v&auml;hitellen ollaan her&auml;&auml;m&auml;ss&auml; arvostamaan kaupunkiluontoa. Uskon ett&auml; terveysn&auml;k&ouml;kulma ja siihen liittyv&auml;t tutkimukset voivat lopulta avata p&auml;&auml;tt&auml;jienkin silmi&auml; arvostamaan luonnontilaisia alueita entist&auml; suuremmin. Luontoalueiden suurin merkitys on kuitenkin mielest&auml;ni viel&auml; jossain syvemm&auml;ll&auml; kuin kaupunkilaisten terveydess&auml;. Koko kulttuurimme on kehittynyt vuosisatojen mittaan yhdess&auml; luonnon kanssa, ja syv&auml;t el&auml;m&auml;n kunnioituksen ja el&auml;m&auml;n ihmeen ajatukset kumpuavat edelleen luonnosta.</p></p> <p><p><strong>Minna Pyykk&ouml;</strong></p></p> <p><p><em>Kirjoittaja on Yleisradion luonto- ja ymp&auml;rist&ouml;toimittaja.</em></p></p> <p><p>Kuvitus: Taina Partala</p></p> <p><p>&nbsp;</p> </p>