Helsingin henkireiät
Citykani kaupunkiluonnossa taina partala2
<p><p>Kaupunkiluonto on kaikkien kaupunkilaisten luontoa, my&ouml;s kaupungissa el&auml;vien kasvien ja el&auml;inten. Kuitenkin pieni ihmisten joukko yritt&auml;&auml; p&auml;&auml;tt&auml;&auml;, millaista kaupunkiluonnon pit&auml;isi olla tai millaista se saisi olla.</p></p> <p><p>Luonto ei kuitenkaan kunnioita m&auml;&auml;rittelyj&auml; tai hoitoluokkia, vaan muuttuu koko ajan, kun tapamme toimia kaupungissa muuttuvat. Hyv&auml; esimerkki t&auml;st&auml; ovat Helsingin kaupunkikanit. Ihmisten kaniharrastuksen sivuseurauksena luontoon p&auml;&auml;sseet el&auml;imet ovat sy&ouml;neet kasvillisuutta niin, ett&auml; niiden m&auml;&auml;r&auml;&auml; on p&auml;&auml;dytty rajoittamaan pyydyst&auml;m&auml;ll&auml;. Samalla ne ovat tarjonneet ruokaa petoel&auml;imille, muun muassa huuhkajille, joita on alkanut esiinty&auml; Helsingin keskustassa. Nyt vaikuttaa silt&auml;, ett&auml; kanien m&auml;&auml;r&auml; on saatu hallintaan ja samalla ne ovat vakiintuneet osaksi Helsingin kaupunkiluontoa.&nbsp;Ovathan ne my&ouml;s hellytt&auml;v&auml; n&auml;ky kes&auml;y&ouml;ss&auml;.</p></p> <p><p>Kaneja vahvempi kaupunkiluonnon muuttaja on kuitenkin koira ja koiranulkoiluttaja. Harva meist&auml; tulee ajatelleeksi, mik&auml; on se voima, joka synnytt&auml;&auml; ja pit&auml;&auml; polut auki talvellakin. Ketk&auml; l&auml;htev&auml;t lenkille pahimmillakin keleill&auml;? Koiranomistajat &ndash; heill&auml; ei ole vaihtoehtoa. N&auml;in syntyy kaupunkimetsille ominainen tihe&auml; polkuverkosto, josta hy&ouml;tyv&auml;t kaikki metsiss&auml; kulkijat. Mielest&auml;ni koiranulkoiluttajat ansaitsisivat jonkin tunnustuksen t&auml;st&auml; palveluksesta, jonka he metsiss&auml; samoilijoille tekev&auml;t.</p></p> <p><p>Koirien ulkoiluttaminen on kaupunkiluonnon k&auml;ytt&ouml;&auml; sellaisiin tarkoituksiin, joihin virkistysalueet on yleens&auml; suunniteltukin. Mutta l&auml;hesk&auml;&auml;n kaikki asukkaiden toiminta ei ole arkkitehtien tai vihersuunnittelijoiden ajatusten mukaista, vaan k&auml;yt&auml;mme puistoja ja metsi&auml; v&auml;h&auml;n niin kuin meist&auml; tuntuu hyv&auml;lt&auml;. Oikaisemme bussipys&auml;kilt&auml; pihan, metsik&ouml;n tai meluvallin kautta, sytyt&auml;mme nuotioita ja kylv&auml;mme tai istutamme kasveja joskus kaupunginkin maalle. Jotkut suorastaan asuvat puistoissa tai metsiss&auml;, kun ei muutakaan paikkaa ole.</p></p> <p><p>Kaupunkilaisia &ndash; niin ihmisi&auml; kuin muita kaupungin asujia &ndash; on niin paljon, ett&auml; v&auml;ist&auml;m&auml;tt&auml; syntyy ristiriitoja, kun joidenkin mielest&auml; vaikkapa puistoporukointi, kaupunkikanit, kanadanhanhet tai maastopy&ouml;r&auml;ily h&auml;iritsee omaa kokemusta kaupunkiluonnosta. Joskus sit&auml; taas h&auml;iritsee liian innokas tai liian v&auml;h&auml;inen luonnon hoito. Se on hinta siit&auml;, ett&auml; kaupunkiluonto on kaupunkilaisten yhteist&auml; luontoa, jota kaupungin virkamiehet hoitavat.</p></p> <p><p>Kannustan kaikkia ottamaan kaupunkiluonnon omaksi kahdella tavalla. Ensiksi kannattaa s&auml;ilytt&auml;&auml; utelias suhde omaan l&auml;hiymp&auml;rist&ouml;&ouml;n ja poiketa v&auml;lill&auml; uudelle polulle. Uudenlainen luonto ja uusi mielipaikka saattaa odottaa aivan kulman takana. Toiseksi kannustan kaikkia selvitt&auml;m&auml;&auml;n kuka vastaa itselle t&auml;rkeiden paikkojen hoidosta ja sitten jollain tavalla osallistumaan n&auml;iden paikkojen hoitoon tai hoidon suunnitteluun. Ja hoitoa on sekin, ett&auml; jokin paikka s&auml;ilyy hallitusti hoitamattomana. N&auml;in kaupunkiluonnosta tulee entist&auml; enemm&auml;n kaikkien kaupunkilaisten luontoa.</p></p> <p><p><strong>Eveliina Asikainen</strong><br /> <br /><em>Kirjoittaja on v&auml;itellyt l&auml;hi&ouml;luonnon muotoutumisesta Tampereen Hervannassa ja Vuoreksessa. H&auml;n opettaa mets&auml;taloutta TAMKissa ja on osakas Tutkimusosuuskunta Tapauksessa.</em></p></p> <p><p>Kuvitus: Taina Partala</p> </p>